"Siihen, mistä äsken kerroin."
"Tyhmyyksiä, mitä se sinuun kuuluu?"
"Se kuuluu minuun paljonkin, kuuluu varmasti."
"Joutavia! Olet muudan noista viisaista aaseista."
"Jos nuo poliisit", hän nyökäytti päätään heidän oveaan kohti, "jos he tulevat takaisin, kuten he sanovat, vangitsemaan Ralphia, en halua sekautua siihen enää."
"No, miksi sitten autoit heitä tällä kertaa?" kysyi äiti Garth kohottaen paksuja kulmakarvojaan.
"Koska en tiennyt, mitä heillä oli mielessä. Jos olisin aavistanut heidän tulleen tänne hänen vuokseen, niin —"
"Tuki suusi! Voisit kiusata papinkin kiroilemaan", sanoi äiti Garth hampaittensa välistä.
"Kuulin, mitä he puhuivat vangitsemismääräyksestä, äiti", sanoi Joe.
"Se on sama vangitsemismääräys, josta; Matthew aina puhua lörpöttelee,
ja nyt se on poissa ja minusta tuntui kuin he aikoisivat syyttää Raytä,
Ralphia —"
"Etkö voi pitää kitaasi kiinni?" sanoi äiti Garth käheästi kuiskaten. Sitten hän lisäsi tyynemmin: "Ja vaikka he tekisivät sen, poika, vaikka he sen tekisivätkin, niin mitä se sinuun kuuluu? Kuulithan itsekin, että se oli joku noista Rayistä, joku heistä, kuka, se on yhdentekevää, sillä he ovat kaikki samanlaisia, isä ja pojat."