"Kuka?"
Rotha säpsähti hieman kuin palaavasta tajunnasta.
"Ralph", vastasi Rotha painaen päänsä kumaraan.
"Niin, se on totta, hän teki sen parhaassa tarkoituksessa", toisti
Willy vaieten jälleen.
"Ja kuten tiedät, ei minulla silloin sitäpaitsi ollut minkäänlaista kotia."
Kuinka kiinteästi tytön katse olikaan kiintynyt kaukaiseen etelään!
"Olihan sinulla isäsi koti, Rotha."
"Ah, ei! Kun se lakkasi olemasta isäraukan koti, kuinka se sitten enää olisi ollut minunkaan? Ei, olin koditon."
He vaikenivat jälleen.
"Salli minun siis pyytää, että teet tämän kodin omaksesi ikuisiksi ajoiksi. Etkö voi suostua siihen?"