Tyttö istui siinä hänen äitinsä vieressä kehräten rukilla, johon ei hänen muistaakseen ollut milloinkaan koskenut muut kuin yksi käsi. Kuinka terveiltä ja kauniilta nuo nuoret kasvot näyttivätkään, kun ne nyt hehkuivat tietoisesta punasta!
Rotha oli koettanut kohottaa silmänsä Willyn tullessa huoneeseen. Hän oli aikonut kohdata hymyillen Willyn katseen, sillä hän halusi nähdä Willyn kasvojen ilmeen. Mutta hänen luomensa olivat raskaammat kuin lyijy ja pakottivat hänet suuntaamaan katseensa rukkiin ja edessään olevaan pellavaan.
Hän tunsi, että Willy astuttuaan pari askelta pysähtyi hänen eteensä.
Hän tiesi kasvojensa punastuneen ja hänen silmänsäkin alkoivat himmetä.
"Rotha, kultaseni!" Hän ei kuullut enempää. Rukki oli nopeasti siirretty syrjään. Rotha oli noussut seisoalleen ja Willy oli kiertänyt käsivartensa hänen ympärilleen.
XX.
SALAISIA SUUNNITELMIA.
Kun pastori poistui Shoulthwaitestä sinä aamuna, tapasi hän Joe Garthin tien mutkassa. Seppä tulla tallusteli tietä pitkin vanne olallaan. Hän nosti lakkiaan, kun pastori saapui hänen kohdalleen. Hänen kunnianarvoisuutensa oli tavallisesti niin vaipunut ajatuksiinsa, ettei hän vastannut sellaisiin tervehdyksiin, mutta tällä kertaa hän kuitenkin pysähtyi.
"Olisiko kukaan kuolevainen voinut uskoa sitä", sanoi hän. "Tuo Simeon Stagg asuu ja oleskelee vanhan ystäväni ja kunnioitetun seurakuntalaiseni, Angus Rayn talossa."
Joe Garthin näytti olevan hyvin vaikea ymmärtää tämän huomautuksen merkitystä. Hän ei vastannut mitään.
"Mies on uskomattoman julkea", jatkoi pappi. "Ajatelkaa hänen häpeämättömyyttään. Kuvitteleeko hän, että Jumala ja ihmiset ovat unhottaneet sen, mitä tapahtui tuona yönä Martinmessun aikaan."