Seppä ymmärsi, että pappi odotti häneltä jonkinlaista vastausta.
Katsoen maahan hän mumisi: "Niin, hän voittaa julkeudessa oman itsensä."
"Voittaa julkeudessa oman itsensä! Luulisinpä niin, todellakin. Mutta totisesti, tilinteon päivä on koittanut. Voi häntä, joka kantaa rikoksen kuormaa sydämessään ja luulee, ettei kukaan tiedä siitä mitään! Parempi olisi hänelle, jos myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän heitettäisiin meren syvyyteen."
Pastori läksi jatkamaan matkaansa. Garth seisoi hetkisen paikoillaan katsellen yhä maahan huomaamatta, että hän oli jäänyt yksikseen. Sitten hän jatkoi matkaansa toiselle suunnalle.
Saavuttuaan kotiin hän heitti vanteensa pajaan ja meni asuinrakennukseen. Hänen äitinsä oli siellä.
"Sim asuu nyt Shoulthwaitessä", sanoi hän. "On hyvin luultavaa, että hänen tyttärensäkin on siellä."
Äiti Garthin kasvot muuttuivat hyvin ivallisen näköisiksi.
"Niin onkin. Hän on juuri sellainen, että hän voisi mennä naimisiin lantatunkion kanssa rahojen vuoksi."
"Tarkoitatko, että hän koettaa kietoa pauloihinsa jompaakumpaa Rayn veljeksistä?"
Rouva Garth niiskautti nenäänsä antamatta sen selvempää vastausta.
"Hän ei ole niinkään tyhmä, tuo tyttö", huomautti seppä.