"Mutta kuulehan nyt, tyttöseni", hän jatkoi lörpöttelyään, "oietko kuullut, mitä tuo vanha juoruakka, rouva Garth, on puhunut Becca Ruddille sinusta? Becca kertoi sen minulle itse, mutta minä sanoin Beccalle: 'Älä usko sellaista', sanoin minä, 'se on kaikki valhetta sillä tuo vanha kuiva akan kaahura valehtelee enemmän kuin kukaan muu ja se jo alkaa riittää, kuten tiedät. Ja sitäpaitsi', sanoin minä, 'se ei liikuta sinua eikä häntä, Becca, eikä minuakaan, vaikka se olisikin totta, mitä en minä ainakaan usko', sanoin minä."
"Mutta mistä tässä nyt on oikeastaan kysymys, Liisa? Et ole vielä kertonut minulle, mitä rouva Garth on sanonut minusta."
Rotha oli keskeyttänyt kirnuamisensa ja seisoi toimetonna punan kohotessa yhä korkeammalle hänen kasvoihinsa. Onneksi ei Liisa ehtinyt tarkastelemaan ystävänsä hämmingin pienempiä ilmauksia, sillä hän oli ottanut männän Rothalta ja valmistautui nyt aloittamaan työn.
"Sanonutko!" huudahti hän. "Tuo vanha kaahura lörpöttelee kaikkea unhottaen kokonaan rukouksensa… Hän sanoo sinun kiemailevan jommalle kummalle Rayn veljeksistä, niin hän juuri sanoo, tuo vanha noita-akka, sillä sellainen hän juuri on, ei ollenkaan sen parempi. Mutta asia on niinkuin sanoinkin Becca Ruddille: 'Vaikka se olisikin totta', sanoin minä, 'mitä se keneenkään kuuluu; mutta se ei ole totta', sanoin minä, 'ja vaikka se olisikin, niin mistä löydätte tytön, jolla olisi siihen suurempi oikeus kuin hänellä? Ralphille hän ei ainakaan voi kiemailla, Becca', sanoin minä, 'sillä Ralph on poistunut paikkakunnalta eikä luultavasti palaa enää milloinkaan takaisin näille seuduille koko ikänään.'"
"Älä sano niin, Liisa", keskeytti Rotha käheästi.
"Miksi ei? Nuo Carlislen punatakit ajavat häntä takaa, vai mitä?"
"Älä sano, ettei hän tule takaisin. Tiedämme tuskin, mitä tulee tapahtumaan."
"Niin isä ainakin sanoo. Mutta joko hän palaa tahi ei palaa, Ralph se ei ainakaan voi olla, sanoin Beccalle."
"Hänen arvoistaan tyttöä ei ole olemassakaan, Liisa, ei koko seudulla.
Mutta älkäämme toistelko tuon vanhan akan juoruja, Liisa."
"Ei, ellet sinä halua, Rotha. Mutta mitä siihen tulee, ettei täällä olisi Ralphin arvoista tyttöä", sanoi Liisa keskeyttäen työnsä ja suoristautuen suoraksi niin arvokkaasti kuin hänen laisensa pieni nainen vain voi, "niin en ole ollenkaan varma siitä. Tunnustan kyllä, että hän on hienon herrasmiehen näköinen ja jostakin syystä ei häntä voida kohdella samoin kuin muita miehiä, kun hän sattuu joutumaan läheisyyteen. Hän on varmasti matkustellut paljon, mutta kun sanot, ettei täällä ole hänen arvoistaan tyttöä, on se samaa kuin kuunnella Nabob Johnnyä, kun hän kertoo Tibby Fowlerille, ettei hän ole milloinkaan kohdannut tyttöä, joka ei olisi rakastunut häneen."