"Se sotii lakia vastaan, sanon sen teille", sanoi Willy.
"Näytätte olevan selvillä lain pykälistä, nuori maanviljelijä; pyydämme, että selittäisitte niitä meille vähän."
"Äidilläni, isäni leskenä, on osuutensa pesässä ja oma kiinteä ja irtain omaisuutensa, jonka hän on perinyt isältään ja joka nyt joutuu hänen omaisuudekseen hänen miehensä kuoleman jälkeen."
"Se on kyllä totta, te oppinut lakitieteen tohtori" sanoi poliisi kääntyen toveriensa puoleen.
"Ja minullakin on osuuteni", jatkoi Willy, "kaikkeen muuhun paitsi taloon. Näihin osuuksiin ei laki voi kajota, vaikka se ehkä voikin takavarikoida veljeni omaisuuden."
"Kuulkaahan nyt, nuori mies", sanoi poliisi katsellen ympärilleen ja koroittaen ääntään, "jokaisen valtuutetun on pakko valittaa, että lakitiede on menettänyt yhden terävimmistä päistään silloin kun te rupesitte kuluttamaan päivänne ja yönne lammashoidon hyväksi, mutta on olemassa muudan pykälä, jota ei niin oppineen miehen, kuin te olette, olisi pitänyt sivuuttaa. Kun sanoitte vainajan leskellä olevan oikeuden osuuteensa ja hänen nuorimmalla pojallaan samoin, unhotitte, ettei kavaltajan vaimolla eikä lapsilla ole suurempia oikeuksia kuin kavaltajalla itellään."
"Selittäkää minulle, herra, mitä tarkoitatte", sanoi Willy.
"Niin terävien aivojen kuin teidän ovat olisi heti pitänyt käsittää tarkoitukseni. Tarkoitan, että Angus Ray oli yhtä suuri kavaltaja kuin hänen poikansa ja ellei viimeksi mainittu neljäntoista päivän sisällä ilmoittaudu persoonallisesti tuomarille, takavarikoi kruunu koko Shoulthwaiten tilan, koska se on kavaltajan ja hänen henkipattoisen poikansa omaisuutta."
"Nuo ovat vain rikkiviisaita verukkeita, häpeällisiä tekosyitä", sanoi Willy. "Isäni ei välittänyt hituistakaan politiikastanne, kuninkaistanne eikä tasavallastanne."
Poliisit liikahtelivat jälleen paikoillaan.