"Tämä on jotakin pahempaa. Jos asia supistuisikin siihen, saisi Ralph selvittää yksinään välinsä heidän kanssaan; he eivät voisi milloinkaan täyttää vangitsemismääräystään, eivät milloinkaan."
"Pahempaako? Mikä voi olla sen pahempaa, tyttöseni?" sanoi Sim kalveten.
"Henkipattoisuus."
"Mitä se on? Mitä on henkipattoisuus? Se ei kai koske millään tavalla Wil-Wilsonia, vai mitä?" sanoi Sim kuiskaten hyvin nopeasti ja hermostuneesti.
"Ei, ei, ei mitään sellaista. Se tarkoittaa, että ellei Ralph neljäntoista päivän sisällä ilmottaudu tuomarille, takavarikoivat voudin apulaiset koko Shoulthwaiten."
"Entä sitten?" sanoi Sim. "Ottakoot he vain talon, parempihan se on kuin että. Ralph joutuu heidän käsiinsä."
"Isä, rouva Ray-raukka ajettaisiin silloin maantielle — He eivät tunne lainkaan sääliä, eivät ollenkaan."
"Niin, se on totta", sanoi Sim. "Se panee minut epäröimään."
"Meidän on haettava Ralph käsiimme aivan heti."
"Käsiimmekö? Hän on matkustanut Jumala yksin tietää minne."