"Isä, jos olisin mies, löytäisin hänet, niin totta kuin elän."
"Tämä on melkein pahinta, mitä olisi saattanut tapahtuakaan", sanoi Sim.
"Pahin tulee tapahtumaan, ellemme löydä häntä."
"Mutta kuinka ja mistä? Lähteä seuraamaan häntä on melkein samaa kuin lähteä kulkemaan sinne, minne nenä viittaa", sanoi Sim.
"Sanoit hänen poistuneen Raisen yli", sanoi Rotha. "Hän ei ole mennyt kauaksi, saatte olla aivan varma siitä. Hevosta ei ole saatu vielä kiinni. Ralph on vielä vuoristossa, uskallan melkein vannoa sen."
"Ilma on nyt sellainen, että vuorilla liikkuminen on hyvin vaarallista,
Rotha. Maa on märkä ja liukas."
"Niin se on, niin se on ja sinä olet käynyt heikoksi, isä. Lähden itse.
Liisa Branthwaite tulee kyllä tänne sijaani."
"Ei, ei, kyllä minä lähden, niin, aivan varmasti" sanoi Sim. Rothan lämmin kiihko oli voittanut hänen pelkonsa, että hän epäonnistuisi.
"Matkani tulee kaikissa tapauksissa kestämään vain neljätoista päivää, siinä kaikki", lisäsi Sim.
"Niin, ei enempää. Ellet löydä Ralphia neljäntoista päivän kuluessa, saat palata kotiin."