Hänen ruumiinsa oli hento ja hänen tahtonsa olikin voimakkaampi kuin se, mutta häntä ei silti vilustanut. Hän punnitsi vain ottamaansa askelta ja ajatteli kuinka paljon riippuikaan sen onnistumisesta. Joskus hän oli melkein valmis epäilemään omaa arvostelukykyään ja tunsi halua juosta isänsä jälkeen ja huutaa hänet takaisin, mutta sitten jokin voimakkaampi mielijohde kehoitti häntä heti kiiruhtamaan isän jälkeen ja ottamaan hänet kiinni vain viedäkseen hänen viestinsä nopeammin perille reippaammilla askelillaan.
Mutta ei, kohtalolla oli osansa siinä; jokin mahti mikä oli voimakkaampi häntä, tuntui hallitsevan hänen tahtoaan. Hänen oli pakko alistua ja totella. Ja nyt se oli tehty.
Tyttö oli juuri kääntymäisillään kotia kohti, kun hän kuuli lähestyviä askelia siltä taholta, jonne hänen isänsä oli poistunut. Hän ei voinut muuta kuin pysähtyä, tietämättä oikein miksi, ja hetkisen kuluttua näyttäytyi rouva Garthin laiha vartalo hänen vieressään tiellä. Rotha olisi nyt mielellään kiiruhtanut kotiin, mutta nainen oli jo tuntenut hänet pimeydestä huolimatta.
"Kuinka nyt Shoulthwaitessä jaksetaan?" kysyi rouva Garth viehkeimmällä äänellään, "varmaankin huononlaisesti entiseen tapaan."
Rotha vastasi kohteliaasti tavalliseen tapaansa ja kääntyi mennäkseen. Mutta rouva Garth oli pysähtynyt ja tyttö tunsi olevansa pakotettu myös pysähtymään. "On kummallista katsella, ettet ole työssä, tyttö", sanoi nainen mielistelevästi. "Olethan tavallisesti aina niin ahkera kuin Thorpin vaimo, kun hän häärää talossaan käyden käsiksi kaikkeen."
Rotha vastasi jälleen jotakin kohteliaasti ja astui taasen askeleen kotia kohti.
"Olen juuri ollut juomassa teetä pienen Becca Ruddin luona. On vielä liian varhaista mennä kotiin, mutta kuten sanoin Joelle, sen vertaista paikkaa ei ole olemassakaan ja niin se onkin. Olet kai sen sinäkin huomannut, tyttöseni, ennen näitä tapahtumia."
Rouva Garthin äänessä hänen lausuessaan näitä viime sanoja oli jotakin ivallista. Kun hän ei saanut minkäänlaista vastausta, lisäsi hän:
"Ja isäsi, hänkin on varmasti huomannut sen saatuaan niin kauan hakea turvaa toisten luota. Tapasin miesraukan tiellä vähän aikaa sitten."
"Ilma on niin kostea ja kylmä, rouva Garth. Hyvää yötä", sanoi Rotha.