"Sellainen hän juuri on; hän on aivan samanlainen kuin sinä, vaikka hän nyt onkin vain nousuhumalassa, puolihullu."
"No, älähän nyt, Liisa!" huusi Robbie nousten istumaan antaakseen enemmän painoa yritykselleen toimia rauhanvälittäjänä ja hillitäkseen pienen vilpittömän ystävättärensä kiihkoa.
"Tule pois täältä, sanon sinulle", sanoi Liisa odottamatta kehoitusta, joka jo pyöri lattialla istuvan tihrusilmäisen filosoofin kielellä.
"Tule vain pois", Liisa toisti; "haluan puhella vakavasti ja järkevästi kanssasi."
Robbie koetti juuri tällä hetkellä saada jälleen kiinni levottoman Dashin, joka huomaten mahdollisuuden päästä pakoon oli nilkuttanut ovelle.
"Odotahan hetkinen", sanoi hän saatuaan karkurin kiinni, "odotahan hetkinen, Liisa, niin Dash näyttää sinulle, kuinka rouva Garth tanssii."
"Viis Dashista!" sanoi Liisa astuen askeleen tahi pari huoneeseen ja auttaen eläimen vapauteen antamalla sille potkun, joka kiidätti sen pois Robbien käsistä. "Luuletko minun tulleen katselemaan tänne temppuja, joita teet humalapäissäsi?"
Robbie vastasi tähän kysymykseen kysymällä ärsyttävän hyväntuulisesti, oliko Liisa tullut ravintolaan antamaan hänelle jonkin merkin rakkaudestaan.
"Anna minulle suukkonen, tyttöseni", sanoi hän nousten seisoalleen ja ojentaen käsivartensa ottaakseen sen.
Mutta Liisa antoikin hänelle jotakin muuta sen sijaan, mikä aiheutti äänekkäämmän ja kovemman läjähdyksen.