"Niin minäkin luulen", vastasi Matthew, "ja ehkä se onkin turvallisin paikka hänelle. Parasta on istua takan läheisyydessä silloin kun uuni savuaa sisään".
"Hän ei tee mitään pelastaakseen itsensä, isä", sanoi Robbie ja kääntyen Liisan puoleen hän lisäsi: "Mutta mitä sinä sanoitkaan rouva Garthista?"
"Tuo vanha noita-akka sanoi Ralphia ajettavan takaa jonkun murhan vuoksi", vastasi tyttö.
"Se on sitten valhe!" sanoi Robbie kiihkeästi.
"Olen siinä yhtä mieltä kanssasi", sanoi Matthew; "mutta mitä maailmassa meidän nyt pitää tehdä?"
"Robbien on tietysti haettava Sim takaisin", sanoi Liisa innokkaasti.
"Tyttö on oikeassa", sanoi Robbie, "lähden heti matkalle." Ja nuorukainen pyörähti kantapäällään kuin pannakseen heti aikeensa täytäntöön.
"No, älähän nyt hätäile", sanoi Matthew, "arvaan pienen räätälin ehtineen jo kauemmaksi ensimmäistä majataloa. Sinun pitää tulla ensin syömään päivällistä ja lähteä sitten matkalle jotakin taskussasi."
"Viis matkarahoista! Minun pitää lähteä heti", sanoi Robbie. Mutta vanhus tarttui niin lujasti hänen käsivarteensa, ettei hän olisi voinut vapautua käyttämättä harkittua väkivaltaa. He kääntyivät ja lähtivät kävelemään kutojan asuntoa kohti.
"Millainen auttamaton houkkio olen ollutkaan, kun olen kuluttanut päiväni ja yöni tässä luolassa!" sanoi Robbie viitaten sormellaan olkansa yli Punaiseen Leijonaan, josta he juuri tulivat.