"Samanlainen roisto kuin hänkin."
"Oletko tavannut häntä?"
"En pariinkymmeneen vuoteen."
"Etkä suinkaan haluakaan tavata?"
Rouva Garth nyrpisti huuliaan.
XXVII.
RALPH LANCASTERISSÄ.
Sen päivän iltana, jolloin Carlislen tuomarin apulaiset olivat vierailleet Shoulthwaitessä, ja samana iltana, jona Sim oli poistunut Wythburnistä hakemaan Ralphia ja jonka Rotha oli viettänyt suruissaan ja sieluntuskissaan vuoristossa sijaitsevassa yksinäisessä talossa, vallitsi iloinen ja hilpeä tunnelma Lancasterin kirkkaasti valaistuilla kaduilla. Aamu oli ollut kostea ja kylmä, mutta sadepilvet kiitivät pohjoista kohti päivän kuluessa, ja auringon laskiessa oli lyijynharmaalla taivaalla kirkkaita juovia kukkulalla sijaitsevan harmaan linnan torneista länteen päin.
Kuninkaan antama julistus luettaisiin sinä päivänä julki ja vanha kaupunki oli tehnyt kaiken, mitä näinä vaikeina aikoina voitiin tehdä, ottaakseen vastaan kuninkaallisen julistuksen tarpeellisilla kunnianosoituksilla. Liput, jotka kauan aikaa olivat olleet piilossa, liehuivat nyt rintavarustuksilla ja talojen päädyissä, ikkunoista ja parvekkeilta, torneissa ja torninhuipuissa. Sellaisetkin ovet, joita tavallisesti vain raotettiin, avattiin nyt selko selälleen ja monessa talossa syötettiin kansaa ilmaiseksi.
Tuossa puolenpäivän tienoissa kiipesi eräs mies torilla sijaitsevalle korokkeelle ja luki julki kuninkaan ensimmäisen julistuksen ja naulasi sen ristiin.