Komppaniallinen punatakkisia sotilaita oli marssinut Castle Hilliltä lounaiselle kummulle, jonka kuusi vuotta sitten ruosteenkarvaisiin pukuihin pukeutuneet soturit olivat luoneet piirittäessään linnaa, jonka he sitten olivat valloittaneetkin. Sitten olivat he marssineet takaisin ja saaneet lomaa illaksi.
Kun illan pimeys kietoi kadut ja kujat vaippaansa, sytytettiin kapeiden katujen keskelle nuotioita, jotka heittivät ympärilleen oikeita valovirtoja kirkastaen katujen molemmilla puolilla sijaitsevien talojen julkipuolet ja rusottaen taivaan, jolla kiitäviä synkkiä pilviä vasten vankilatornin nelikulmaiset muurit kuvastuivat.
Jokaisessa nurkassa oli pieniä ihmisryhmiä ja kaikkien tulien ympärille oli kokoutunut paljon köyhää rahvasta. Puhetta, naurua ja juomasarvien kolinaa kuului kaikilta suunnilta. Mutta ilta oli vasta alussa eikä mikään ollut vielä rikkonut järjestystä.
Torilla oli suurin tungos. Joukko miehiä ja nuorukaisia joko istui tahi seisoi ristin portailla keskustellen julistuksesta, joka päivällä oli luettu julki. Silloin tällöin joku oppineempi nuorukainen vei soihtunsa paperin läheisyyteen ja luki tavaten ja änkyttäen läpi sen käsittämättömät lauseet niiden kuuntelijain tyydytykseksi, jotka kurottivat päätään paremmin kuullakseen.
Julistus oli suunnattu yleisiä erilaisia paheita ja pahoja tapoja vastaan, joita ei laki voinut rangaista. Siinä sanottiin, että on olemassa paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa muuten osoittaa alamaisuuttaan hallitsijalleen kuin juomalla hänen maljansa, ja toisia, jotka niin vähän kunnioittavat uskontoa ja hyviä tapoja, etteivät he pidä naisten kunniaa minkäänlaisessa arvossa.
Lancasterin asukkaiden uskollisuutta ei ehkä ollut syytä epäilläkään, vaikka ei heidän julistuksen aiheuttamaa iloaan voitu sen paremmin asettaa kysymyksen alaiseksi.
"Ja Charles Stuartko tämän on sepittänyt?" sanoi muudan nauraen ja lisäsi tuttavallisemmin enemmän myötätuntoisuudesta kuningasta kuin kunnioituksesta hänen juhlallista julistustaan kohtaan: "Millainen viekas veitikka hän onkaan!"
"Kuka tuo suuri pitkään takkiin pukeutunut mies onkaan?" sanoi toinen, joka ei ollut yhtynyt tovereittensa leikillisiin huomautuksiin Kaarlen ja hänen juomaveikkojensa puritaanilaisia keksinnöitä kohtaan. Hän nyökäytti päätään paikkaa kohti, missä muudan mies, jonka olemme oppineet tuntemaan toisissa olosuhteissa, aukoi juuri tietä itselleen ihmisjoukon läpi.
"En tiedä eivätkä sitä näytä muutkaan tietävän", vastasi politikoitsija, joka terävyydellään oli onnistunut selittämään salaperäisen paheita ja kevytmielistä elämää vastaan suunnatun julistuksen.
"Hän ei ole ollut Lancasterissä viikkoa pitempää aikaa vai mitä?"