"No niin", sanoi cumbrialainen äänellä, joka ilmaisi suurempaa alistumista kuin hän ennen oli osoittanut, "minulla ei ole enemmän syytä pitää hänestä kuin sinullakaan. Näithän, kuinka hän heitti minut kumoon Lancasterin kadulle."
"Kunpa saisit hirttää hänet siitä tempusta, Bailiff Scroope", vastasi skotlantilainen. "Toivon sinun saavan hirttää hänet Haribeen huipulle."
Robbie ymmärsi tarpeeksi paljon tästä keskustelusta saadakseen varmuuden matkatoveriensa yhteiskunnallisesta asemasta ja heidän matkansa tarkoituksesta. Mutta keskustelun yksityiskohdat ja sävy eivät kiinnittäneet niin paljon hänen mieltään, että hän olisi pysynyt hereillään. Hän torkahti uudestaan ja levottoman unensa tiedottomuudessa katkaisi hän monta penikulmaa väsyttävästä yöllisestä matkastaan.
Jokin valo heijastui hänen silmiinsä ja herätti hänet hetkiseksi. Vaunut vierivät juuri Hollowbankin kylän läpi. Tielle oli sytytetty nuotioita ja tummia olentoja istui kyyrysillään niiden ympärillä. Robbie oli liian väsynyt tiedustellakseen noiden tulien tarkoitusta ja hetkisen kuluttua nukahti hän jälleen.
Kun hän heräsi seuraavan kerran, oli hän kuulevinaan sanan "Wythburn" lausuttavan takanaan, mutta oliko se sellaista hänen kuulonsa aiheuttamaa petosta, mitä joskus sattuu heräämisen hetkellä, ei hän voinut sanoa, ennenkuin (nyt hän oli täydellisesti hereillään) hän selvästi kuuli cumbrialaisen lausuvan nimen Ralph Ray.
Hänen uteliaisuutensa heräsi heti ja koettaessaan haihduttaa uneliaisuutensa aiheuttamaa raskasta tunnelmaa hän heitti päätään taaksepäin, minkä molemmat muukalaiset huomasivat. Hän tiesi toisen miehen nousseen seisoalleen ja kumartuneen ajurin puoleen kysyäkseen häneltä, kuka hän on ja mihin hän on matkalla.
"Hän on vain joku maalaispoika", sanoi Jim. "En tiedä hänestä sen enempää."
"Luulin häntä erääksi ystäväksemme", sanoi vieras epäiltävällä totuudenrakkaudella.
Sitten jatkettiin keskustelua vähentymättömällä innolla.
"Hänen matkansa Carlisleen saattaa minut kokonaan ymmälle. Olen jo sanonut häntä hyvin viekkaaksi. Mitähän hänellä nyt mahtanee ollakaan mielessä?"