"Ei mitään! Hän joutuu vain kiinni, siinä kaikki."
"Olisin hyvin tyytyväinen, jos tämä matkusteleminen sinne tänne pian loppuisi. Mistä luulet häntä syytettävän?"
"Sitähän meidän ei tarvitse juuri epäilläkään."
"Murhastako? Luuletteko voivanne järjestää sen niin, Wilfrey ja sinä?"
"Anna meidän pitää siitä huolta."
Robbien koko ruumis oli hiestä aivan märkänä. Hän taisteli melkein ylivoimaista kiusausta vastaan koettaa lihaksiensa voimaa muutamiin raskaihin ruumiisiin heittämällä ne maahan vaunujen katolta vapauttaakseen sen osaksi ruumiillisesta kuormasta, mutta enemmän moraalisesta pahuudesta, minkä alaisena se juuri silloin tuntui vaikeroivan.
Lunta alkoi nyt sataa ja ajaja löi hevosiaan joutuakseen erääseen läheisyydessä sijaitsevaan kylään.
"Meidän on pakko jäädä sinne yöksi", sanoi hän; "tämä lumimyrsky pysähdyttäisi meidät kuitenkin pian."
Molemmat muukalaiset näyttivät tulevan hyvin levottomiksi tämän välttämättömyyden vuoksi ja koettivat kaikin mahdollisin keinoin taivuttaa ajajaa jatkamaan matkaa.
Robbie ei voinut päättää varmasti, oliko hänen tarkoitukselleen parempi, että vaunut pysähtyvät kylään yöksi ja siten viivyttävät noita molempia roistoja, jotka istuivat hänen takanaan, vai että ne jatkavat matkaansa ja auttavat häntä saamaan kiinni Ralphin. Mutta ajaja ratkaisi tämän pulman hyvin päättäväisellä tavalla pysähtymällä Mardalen ravintolan edustalle ja rupeamalla riisumaan hevosiaan valjaista.