"Maailmassa on henkilöitä, jotka eivät sääli ihmisiä eivätkä eläimiä", vastasi hän vierasten väitteihin.
Jimin mielipide oli enemmän paikallaan kuin hän itse tiesikään.
Molemmat miehet poistuivat muristen ravintolaan. Robbie jäi pihalle auttamaan ajajaa.
"Missä Haribee on?" kysyi hän.
"Carlislessa", vastasi ajaja.
"Mikä paikka se on?"
"Haribeeko? Mestauspaikka tietenkin."
Jäätyään yksikseen lumiselle pihalle alkoi Robbie ajatella asioiden tilaa. Oli jo aamupuoli yöstä. Nuo molemmat muukalaiset, jotka nähtävästi ajoivat takaa Ralphia, jäisivät tähän taloon ainakin aamuun asti. Ralph itse nukkui nyt varmaankin jossakin noin kymmenen penikulman päässä kauempana tien varrella.
Ilma oli tavattoman kylmä. Robbien kädet ja kasvot olivat kohmeessa.
Lumihiutaleita rupesi putoilemaan sakeammasti ja nopeammasti kuin ennen.
Robbie ymmärsi, että on olemassa vain yksi seikka, mikä korvaa tämän matkan vaivat, nimittäin se, että hän tavoittaa Ralphin ennenkuin postivaunut matkustajineen saavuttavat hänet.