Hän pisti avaimen suureen munalukkoon ja väänsi syrjään portin ruosteisen salvan, jolloin portti kääntyi hitaasti ruosteisilla saranoillaan, jotka olivat kokonaan sammaleen peitossa.
Sitten Ralph pitäen vielä kiinni tamman päästä tuli hautausmaalle Simin seuratessa hänen kintereillään.
"Tässä on muudan paikka, johon ei ole milloinkaan haudattu ketään", sanoi vanhus viitaten erääsen kohtaan läheisyydessä, jossa pitkiä siankärsäheinän korsia pisti esille lumesta. "Se on hyvää maata, herra, ja kirkkaina päivinä paistaa aurinko siihen."
"No kaivakaa hauta sitten siihen", sanoi Ralph.
Vanhus loi heti lumen pois, teki suorakaiteen muotoisen neliön maahan lapionsa kärjellä ja alkoi kaivaa.
Ralph, Sim ja Betsy seisoivat parin askeleen päässä hänestä. Aamu oli vielä niin varhainen, ettei kukaan tullut häiritsemään hautausmaalle kokoutunutta pientä ryhmää.
Vanhus keskeytti silloin tällöin työnsä hengähtääkseen ja kuivatakseen hien otsaltaan. Näinä väliaikoina; olisi hän nyt mielellään ollut yhtä puhelias kuin hän ennen oli ollut vaitelias, mutta Ralph ei halunnut kiihoittaa hänen puheliaisuuttaan ja Sim seisoi mykkänä jonkinlainen kauhunilme silmissään.
"Niin, sitten Mikonmessujen ei meillä ole ollut pappia;: silloin tuli uusi asetus voimaan, kuten tiedätte", sanoi vanhus.
"Mikä asetus?" kysyi Ralph.
"Mitä? Herra ei suinkaan tarkoita, ettei herra tiedä mitään yhdenvertaisuuslaista?"