"Sinäkö?" huusi Willy riistäytyen irti hänen syleilystään. "Entä murha?" kysyi hän käheästi. "Kenen murha?"
"James Wilsonin."
"Päästä minut, päästä minut heti irti, sanon sen sinulle!"
"Vielä sananen." Rotha meni ovelle, mutta Willy työnsi hänet äkkiä syrjään ja kiiruhti pihalle.
XXXVII.
MIKÄ SYYTÖS?
Carlislen vanhan yksinkertaisen raatihuoneen kellarikerroksessa oli kauppa, jonka omisti muudan käytettyjen kirjojen myyjä. Kaupan lattia oli kivestä ja sitä valaisi iltaisin pari lamppua, jotka riippuivat kattoparruista. Rivi kirjahyllyjä erotti huoneen toisessa päässä kaupan julkisemmasta osasta pienen komeron, jossa oli uuni ja huonekaluina pöytä, pari kolme tuolia ja täytetty lavitsa.
Noin viikon kuluttua edellä kerrotuista tapauksista istui takan ääressä siinä huoneessa muudan ilkeännäköinen mies, jonka useammasti kuin kerran olemme jo nähneet toisissa tilaisuuksissa.
"Eikö hän ole tullut vielä alas, Pengelly?" kysyi tämä mies kirjakauppiaalta, horjuvalta raukalta, joka oli pukeutunut pitkään takkiin ja samettikalottiin.
"Ei vielä."