"Kyllä ja minä sanoin hänelle, ettei hän milloinkaan saa ajetuksi juttua läpi Hiden toimiessa tuomarina."
"Ja mitä poikanen siihen sanoi?"
"Joutavia", sanoi hän. "Millet on valamiesten joukossa ja hän pitää kyllä huolta siitä, että kavaltaja tuomitaan lain määräysten mukaan."
"Hän ei siis halua käyttää ollenkaan hyväkseen toista syytöstä?"
"Siitä ei ole mitään hyötyä, sanoo hän; mies tuomitaan varmasti kavalluksesta, sanoo hän. On vain tyhjää puuhaa, että koetatte pakottaa minua syyttämään häntä murhastakin."
"Pakottaa häntä! Tuo ei ollut minkään huonosti sanottu — pakottaa häntä — vai mitä?"
Puhuja kiinnitti jälleen huomionsa tuleen.
"Hän joutuu tappiolle", lisäsi hän; "hän joutuu tappiolle, herra Wilfrey. Hiden toimiessa tuomarina ei tuomio kavalluksesta voi tulla kysymykseenkään. Ja silloin pääsyyte menee päin seiniä ja Ray pääsee ehein nahoin asiasta."
"Kummastelen vieläkin suuresti, että Ray antautui vapaaehtoisesti oikeuden käsiin."
"Kaikkea muuta, mies. Etkö milloinkaan opi ymmärtämään temppuja? Hän teki sen vastatakseen kavalluksesta ja voidakseen pyytää armoa, saada sakkoja tahi istua vuoden Doomsdalessä päästäkseen joutumasta hirteen. Hän on viekas konna. Hän tekee kyllä kaikkensa pelastaakseen henkensä."