"Luettakoon englanninkielinen; syytöskirjelmä julki", sanoi tuomari
Hide.
Se luettiin siis julki ja siinä väitettiin, että Ralph Ray muiden mukana, unhotettuaan Jumalan käskyt ja paholaisen viekoittelemana, kavalalla ja rikollisella tavalla, vastoin asianomaista alamaisellista velvollisuuttaan ja tottelevaisuuttaan, oli useissa tilaisuuksissa ja eri paikoissa vehkeillyt kuninkaan valtaa vastaan.
Ihmiset kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti syytöskirjelmän lukemista ja kun vankia kehoitettiin vastaamaan, ei salista kuulunut hiiskahdustakaan.
"Mitä tähän vastaat, Ralph Ray? Oletko syyllinen valtiopetokseen, josta sinua syytetään ja jonka vuoksi olet tuotu tänne oikeuteen, vai etkö ole?"
Ralph ei vastannut heti. Hän katseli tyynesti ympärilleen ja sanoi sitten lujalla äänellä osoittamatta minkäänlaista mielenliikutusta:
"Vaadin vapauttamista vetoamalla yleiseen armahdukseen."
Salista alkoi kuulua ihmettelevää ja kysyvää muminaa.
"Se ei hyödytä teitä ollenkaan", sanoi tuomari, joka oli pitänyt puheen. "Armahdusta ei voida sovelluttaa teidän asiaanne. Teidän pitää vastata, oletteko syyllinen vai ettekö."
"Kai minullakin on oikeus yleiseen armahdukseen, kuten muillakin?"
Notaari nousi jälleen.