"Mikä mies tämä oikeastaan onkaan?" kysyi viimeksimainittu hyvin levottomana. "Ettekö sanonut hänen olevan laaksolaisen vuoristosta?"
"Laaksolainen tahi ei, armollinen tuomari, on hän kaikissa tapauksissa viekas ja vaarallinen mies", vastasi yleinen syyttäjä.
"Näen jo, että hän on sellainen, joka on valmis sanomaan mitä tahansa pelastaakseen kurjan henkensä."
"Veli Millet", keskeytti toinen tuomari, "olette syystä huomauttanut, että tämä on armollisen kuninkaamme tuomioistuin. Johtakaamme senvuoksi sen istunnoita unhottamatta sitä."
Kuultiin lakimiesten viittojen kahinaa pöydän luota ja kuiskailemista salista.
"Herra Ray, olette kuullut syytöksen. Siinä vaaditaan teille rangaistusta valtiopetoksesta hänen armollisinta majesteettiaan kuningasta, korkeinta ja luonnollisinta hallitsijaanne vastaan. Teidän pitää nyt vastata, oletteko syyllinen vai syytön."
"Eikö minulla ole mitään oikeutta yleiseen armahdukseen?" kysyi Ralph.
Tuomari Millet, joka oli nyt toipunut tilapäisestä tappiostaan, sanoi:
"Armahdusmanifesti julkaistiin ennen hänen majesteettinsa nousemista valtaistuimelle."
"Entä minun rikokseni… eikö sitäkin tehty ennen hänen majesteettinsa valtaanpääsyä? Eivätkö kuninkaan lupaukset olekaan niin pyhiä, kuin kansan lait?"