Tuomioistuimen jäsenet mumisivat taasen jotakin.
"Veli Hide, sallimmeko syytetyn enää häiritä tuomioistuimen toimintaa näillä hyödyttömillä väitteillä?"
"Pyydän asianajajaa", sanoi Ralph.
"Tässä tapauksessa ei syytetylle voida määrätä asianajajaa", vastasi tuomari Hide. "Jos rikoksenne osoittautuu valtiopetokseksi ei sitä voida puolustaa, mutta jos sitä voidaan puolustaa, ei se olekaan valtiopetoksellista laatua. Laki on määrännyt meidät neuvonantajiksenne ja senvuoksi neuvon teitä luopumaan vetoamisestanne armahdukseen päästäksenne vapaaksi, sillä se on samaa kuin jos tunnustaisitte itsenne syylliseksi."
"En tunnusta mitään", sanoi Ralph.
"Teidän pitää vastata, oletteko syyllinen vai syytön. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Oletteko syyllinen vai syytön?"
Kun tämä sanottiin, oli salissa hiljaista kuin kuolinhuoneessa.
Ralph viivytti vastaustaan. Hän kohotti päätään ja katseli tyynesti ympärilleen. Kaikkien silmät olivat kohdistuneet hänen kasvoihinsa, jotka näyttivät kovilta kuin kallio. Pari silmää kaukana oven luona kimalteli pirullisesta vahingonilosta. Ralph käänsi jälleen katseensa tuomareitaan kohti. Hiljaisuutta ei rikkonut vielä mikään. Tuntui siltä kuin sitä olisi ollut ilmassa.
"Syyllinen vai syytön?"
Vastausta ei kuulunut.