"Kieltäytyykö syytetty vastaamasta?" kysyi tuomari Hide.
Mutta vastausta ei vieläkään kuulunut. Ei ainoakaan kuiskaus eikä jalan raapaisu rikkonut hiljaisuutta. Sitten kuultiin tuomarin hitaasti sanovan:
"Ralph Ray, emme halua, että pettäisitte itsenne. Ellette vastaa, tullaan teitä kohtelemaan kuin olisitte tunnustanut."
"Eikö minulla ole oikeutta vaieta?"
"Ei ollenkaan!" huudahti tuomari Millet kiertäen viitan tiukemmin ympärilleen.
"Anteeksi, veli; lain määräysten mukaan saa syytetty olla vastaamatta, jos hän vain haluaa." Ja kääntyen Ralphin puoleen lisäsi tuomari Hide:
"Mutta miksi?"
"Pelastaakseni takavarikosta maani, lampaani ja irtaimistoni, samoinkuin äitini ja veljenikin omaisuuden, jonka on väärin ilmoitettu kuuluvan minulle."
Tuomari Millet katsoi kysyvästi tuomari Hideen.
"Sellainen on laki", sanoi tämä nähtävästi vastaukseksi lausumattomaan kysymykseen. "Rikoksellisen omaisuutta ei voida takavarikoida kruunulle, ennenkuin hän on todistettu syylliseksi ja tuomittu. Sellainen on laki, ja meidän pitää alistua sen määräyksiin."