"Sinä iankaikkinen lörpöttelevä tyhmeliini!" huusi rouva Garth nousten ja koventaen äänensä uhkaavaksi. "Missä olet ollut?"
Joe murahti jälleen jotakin kumartuen syvempään tulta kohti ja äidin jäntevä vartalo nojautui uhkaavasti hänen ylitseen.
XLI.
HEVOSEN HIRNUNTA.
Sumea aurinko oli laskemaisillaan sumukerroksen läpi. Rotha käveli nopeasti kujaa, joka johti tielle Mossin asuinrakennuksesta. Laddie, paimenkoira, joka Ralphin poistumisen jälkeen oli kiintynyt häneen, juoksi nyt hänen rinnallaan.
Hän oli matkalla Fornsideen, vaikka hänellä ei ollut sinne mitään asiaa. Willy Ray ei ollut vielä palannut. Rothan isä ei ollut vielä tullut takaisin pitkältä matkaltaan. Missähän Willy oli? Mihin oli hänen isänsä joutunut? Mikähän oikeastaan heitä viivyttikään poissa kotoa? Ja kuinka oli Ralphille käynyt, hänelle, joka niin sanoaksemme oli kuin kuoleman kidassa, jonne hän omin käsin oli lähettänyt hänet? Uskaltaisiko hän enää milloinkaan toivoa? Nämä samat kysymykset oli Rotha tehnyt itselleen jo satoja kertoja ja elänyt enemmän kuin viikon kestäneiden päivien ja öiden vastauksista tyhjät tunnit jollakin tavoin, hän ei itsekään tiennyt, kuinka.
Levottomuus jäyti hänen sieluaan uhaten polttaa sen piakkoin kuivaksi tuhaksi. Ja hän oli syntynyt naiseksi, heikoksi naiseksi, olennoksi, joka on määrätty istumaan kotona jalka rukinpolkimella sillä aikaa kuin hänen rakastamansa henkilöt olivat vaarassa ja menehtyivät muualla.
Rotha oli kokonaan muuttunut. Hän ei ollut enää sama hilpeä tyttönen, joka kerran oli voittanut vanhan jäykän Angus Rayn sydämen. Koettelemuksien koulussa hänestä oli tullut päättäväinen nainen. Melkein sellaisen tunteen kuin toivottomuuden ärsyttämänä oli hän nyt vaarallisempi kuin päättäväinen.
Hän oli toimittava kummallisia tekoja jonkun ajan kuluttua. Hänen aurinkoinen ja tyttömäinen viattomuutensakin oli häviämäisillään. Hän oli kehittymäisillään yhtä viekkaaksi kuin pelottomaksikin. Epäilettekö sitä? Mutta asettukaa vain hänen sijaansa. Ajatelkaa, mitä hän oli tehnyt ja miksi hän oli niin menetellyt; muistelkaa sen aiheuttamia seurauksia ja mitä siitä vieläkin seuraisi. Sitten tarkastelkaa omaa sydäntänne tahi pikemminkin jonkun toisen, että huomaisitte sitä nopeammin kaiken siellä piilevän totuuden ja vääryyden.
Sen jälkeen odottakaa, mitä seuraavat kuusi päivää tuovat mukanaan.