"Kyllä tuolla", sanoi nainen viitaten Simiin, joka seisoi paikoillaan katsellen maahan.
Kaikki vaikenivat hetkiseksi.
"Kas niin, hyvä nainen, kertokaa nyt tuomareille ja valamiehistölle, mitä muuta tiedätte asiasta. Te menitte siis tupaan ja —"
"Hän sanoi, että saan lämmittää lapsiani takan ääressä — niiden pienet jäsenet olivat aivan jääkylmät."
"Entä sitten?"
"Hän näytti minusta puolihullulta, mutta hän oli hyvin ystävällinen minulle ja pienokaisilleni. Hän antoi heille hieman lämmintä maitoa ja lupasi meidän olla siellä ilman kirkastumiseen asti. Mutta se ei kirkastunutkaan koko päivänä. Illalla hämärissä tuli vanhuksen tytär kotiin. Hän oli suloinen kaunis tyttö, Jumala häntä siunatkoon!"
Salissa vallitsevan hiljaisuuden rikkoi ainoastaan tukahdutettu huokaus syytettyjen paikalta, missä Sim seisoi katsoen lattiaan. Ralph katseli kyynelten sumentamin silmin kattoparruihin.
"Hän hoiti pienokaisiani antaen heille kaura- ja ohraleipää. Nuo hyvät ihmiset olivat köyhiä itsekin, näin sen kaikesta. Koska sade vain kiihtyi, laittoi tyttö meille vuoteen pieneen huoneeseen ja me nukuimme siellä aamuun asti."
"Sanottiinko mitään siitä huoneesta, jossa nukuitte?"
"He sanoivat sitä vuokralaisensa huoneeksi, mutta hän oli poissa ja palaisi kuulemma vasta seuraavana iltana."