"Hänen kasvonsa olivat päättäväisen ja voimakkaan näköiset ja silmät olivat suuret. En nähnyt häntä selvästi."
"Näettekö hänet nyt?"
"En uskalla vannoa, mutta luulen näkeväni."
"Onko vasemmalla seisova vanki sama mies, jonka näitte sinä yönä?"
"Ääni on sama, kasvotkin muistuttavat hänen kasvojaan ja hänellä on samanlainen pukukin yllään — pitkä tumma takki, jonka vuori on vaaleata villakangasta."
"Tiedättekö vielä jotakin muutakin tähän asiaan?"
"Tiesin, että rikos oli tehty minun nähteni. Tunsin kuolleen ruumiin lepäävän aivan vieressäni. Olin juuri kääntymäisilläni pois, kun kuulin kolmannen miehen tulevan ja puhuvan ratsastajalle."
"Tunsitteko hänen äänensä?"
"Mies oli tuvan omistaja, joka oli antanut meille yösijan. Juoksin takaisin latoon, sieppasin lapseni syliini kesken heidän untaan ja pakenin ketojen yli, en oikein tiennyt, minne."
Tuomari Hide kysyi todistajalta, miksi hän ei ollut ilmoittanut tätä ennen. Nyt oli jo kolme kuukautta kulunut tapahtumasta.