Ralph kysyi, oliko oikeudella hallussaan ruumiintarkastuspöytäkirja. Sitä ei ollut. Voisiko hän saada sen tarkastetuksi. Se ei hyödyttäisi mitään. Mutta miksi?
"Senvuoksi", vastasi Ralph, "että ruumiintarkastajalle vannottiin ruumiin löytyneen sillan eteläpuolelta — viidenkymmenen kyynärän päässä etelään siitä."
Hänen väitteeseensä suhtauduttiin halveksivasti ja ivallisesti nauraen. Mutta kun Ralph voimakkaasti painosti sitä, kuultiin ihmisten joukosta muminaa ja vihellyksiä.
"Me emme voi pyytääkään selviä ja epäämättömiä todistuksia", sanoi tuomari Millet; "mutta me haluamme niin tarkasti kuin suinkin saada selvän niistä seikoista, joiden avulla näin salaperäinen rikos voidaan todistaa. Millainen todistaja hyvänsä voi erehtyä sellaisesta pienestä erikoiskohdasta."
Nuori nainen, Margaret Rushton, sai nyt poistua.
"Vielä sananen", sanoi tuomari Hide. "Sanoitte kuulleenne miehenne puhuvan vangitusta Raystä. Millaisessa äänilajissa se tapahtui?"
"Millaisessako? Hän kuvaili Rayn Englannin jaloimmaksi mieheksi", sanoi nainen kiihkeästi.
Sim kohotti päätään tarttuen kaiteeseen.
"Jumalan nimessä, se on totta, se on totta!" huusi hän kiihkeästi äänellä, joka kantautui salin kaukaisimpaan nurkkaan.
"Hyvät herrat", sanoi syyttäjä, "olette nyt kuulleet vastahakoisen todistajan ilmaiseman totuuden, mutta ette tiedä vielä tämän hirveän teon kaikkia yksityiskohtia Seuraava todistaja ilmoittaa teille murhan vaikuttimet."