"En ollenkaan. En ainakaan minä. Tiesin kyllä, että mies, jonka etuihin kuului saada vangitsemismääräys haltuunsa, todennäköisesti olikin henkilö, joka oli ottanut sen, sillä sitä ei löydetty kuolleen taskuista. Raytä vastaan ei silloin ilmennyt pienintäkään todistusta, sillä muussa tapauksessa olisin vanginnut hänet heti."
"Koetitte vangita hänet jälkeenpäin, mutta epäonnistuitte?"
"Aivan niin. Miehellä on härän voimat."
Seuraavat kaksi todistajaa olivat wythburniläisiä. Toinen oli muudan työmies, joka jälleen kertoi tavanneensa Simin murhayönä tiellä ja kohdanneensa Wilsonin penikulman päässä kauempana pohjoiseen päin, ja toinen Simin tuvan omistaja, joka vain toisti entisen todistuksensa.
Salissa syntyi melkoinen hälinä, kun syyttäjä huusi esille viimeisen todistajansa. Muudan nainen katselijoiden joukossa mumisi jotakin, jota eivät kuulleet muut kuin läheisyydessä seisovat Nainen oli rouva Garth. Willy Ray seisoi hänen läheisyydessään, mutta ei saanut selvää hänen sanoistaan.
Todistaja astui esille. Ralph ei näyttänyt hämmästyvän ollenkaan nähdessään henkilön, joka nyt oli tullut esille todistaakseen häntä vastaan. Todistaja oli sama mies, jota Lancasterissä oli sanottu hänen varjokseen ja joka erään edellisen todistajan kanssa oli ollut Robbie Andersonin toverina hänen öisellä matkallaan postivaunuissa; sama, joka oli sivuuttanut Robbien silloin kun Robbie makasi tajuttomana Reuben Thwaiten rattailla; sama, joka oli istunut kirjakauppiaan murjussa viikko sitten; sama, jonka rouva Garth oli tuntenut käytävässä tänä aamuna; sama, jota tuomari Hide oli tarkastellut vakavasti ja kiinteästi silloin kun mies oli noussut salissa seisoalleen vaatiakseen kunniaa osakseen siitä, että hän oli houkutellut rouva Rushtonin ilmaisemaan totuuden.
Hän sanoi nimekseen Mark Wilsonin.
"Toistakaa se vielä kerran", sanoi tuomari Hide tarkastellen paperia kädessään.
"Mark Wilson."
Tuomari Hide viittasi sheriffille kuiskaten hänelle muutamia sanoja.
Sheriffi kiiruhti toiseen huoneeseen.