"Oliko murhattu James Wilson veljenne?"
"Oli."
"Kertokaa tuomareille ja valamiehistölle, mitä valaisevaa tiedätte tähän asiaan."
"Veljeni oli innokas kuninkaan palvelija", sanoi todistaja hyvin nöyrästi. "Hän luopui kodistaan, vaimostaan ja perheestään voidakseen esteettömästi toimia kuninkaan oikeudenmukaisen asian hyväksi."
Juuri tällä hetkellä rupesi Simiä pyörryttämään. Hän horjui ja olisi kaatunut, mutta Ralph tuki häntä ja pyysi tuomareilta, että hänen ystävälleen tuotaisiin tuoli ja vähän vettä. Hänen pyyntöönsä suostuttiin ja kuulustelua jatkettiin sitten.
Todistaja oli juuri saamaisillaan luvan poistua, kun sheriffi tuli jälleen saliin, aukaisi itselleen tien tuomari Hiden luo ja antoi hänelle erään kirjan. Simin tarkkaavaisuus näytti tällä hetkellä kiihtyvän kuumeiseksi valppaudeksi. Hypäten seisoalleen tuolilta, jolle Ralph oli painanut hänet, huusi hän niin kovasti kuin suinkin todistajaa pysähtymään. Salissa tuli kuolemanhiljaista.
"Sanoitte veljenne — Jumala taivaassa, millainen hirviö hän olikaan — poistuneen vaimonsa ja perheensä luota", huusi Sim. "Sanokaa meille, palasiko hän milloinkaan takaisin."
"Ei."
"Oletteko milloinkaan kuullut puhuttavan rahoista, joita hänen vaimonsa sai hänen karkaamisensa jälkeen — hän nimittäin karkasi vaimonsa luota, hyvät herrat, karkasi vaimonsa ja pienen lapsensa luota — kuulitteko milloinkaan puhuttavan niistä?"
"Vaikka olisin kuullutkin, niin mitä sitten?" vastasi todistaja, joka nähtävästi oli niin hämmästynyt, ettei hän osannut valehdellakaan.