Tuomari näytti odottaneen tällaista vastausta.
"Entä veljenne nimi?"
"Wilson Garth."
"Viekää vääränvalan tekijä vankeuteen."
Sim vaipui hengästyneenä tuoliinsa katsellen ympärilleen kuin hän juuri olisi herännyt jostakin unesta.
Katselijain ja valamiehistön tunteet horjuivat heidän syytettyjä kohtaan tuntemansa myötämielisyyden ja syytöksen totuuden varmuuden välillä, kun he näkivät sheriffin lähestyvän levottomana syyttäjää ja ojentavan hänelle erään paperin. Katsahdettuaan siihen nopeasti asianajaja nousi riemuitsevasti hymyillen ja selitti, että vaikka todistukset tähänkin asti olivat olleet hyvin sitovia kaikissa suhteissa, oli hän kuitenkin vasta nyt tilaisuudessa esittämään ratkaisevan.
Sitten ojentaen paperin Ralphille hän kysyi, oliko Ralph nähnyt sitä milloinkaan ennen. Ralph oli voitettu; hän hengähti syvään ja kohotti tahtomattaan toisen kätensä rinnalleen.
"Kertokaa tuomareille, kuinka saitte haltuunne paperin, joka teillä nyt on kädessänne."
Ralph ei vastannut. Hän oli kääntynyt Simin puoleen ja katseli nyt häntä yhtä sääliväisesti kuin katuvaisestikin.
Paperi oli kulunut ja se oli nähtävästi ollut taitettuna kauan aikaa. Sen muudan nurkka oli hiiltynytkin, kuin se jossakin tilaisuudessa olisi nipin napin pelastunut liekeistä.