"Mitä sen olisi väliä? Tässä on huoneenne, herrat. Ehkä se kelpaa teille niin pitkäksi ajaksi, kunnes anastatte joka komeron."
"Älkää unhottako aamiaista", huusi pieni mies Rothan jälkeen. "Olemme nälkäisiä kuin, kuin —"
"Tuki suusi ja tule huoneeseen, David. Harjaa multa housuistasi ja anna tytön olla rauhassa."
"Millainen hävytön nuori letukka hän onkaan!" mumisi David.
Noin tunnin kuluttua kiiruhti Rotha niin nopeasti kuin suinkin Matthew Barnthwaiten taloa kohti toimitettuaan välttämättömimmät askareensa. Toiseen käteensä, jonka hän oli piilottanut nuttunsa alle, oli hän puristanut kovasti erään avainkimpun ja huulillaan toisteli hän naisen todistusta ja Robbien hourailemia sanoja: "Se tapahtui viisikymmentä kyynärää sillasta pohjoiseen päin."
Tämä oli hänen ainoa johtolankansa. Mitä hän voisikaan saada selville sen avulla?
XLIV.
LÖYDETTY JOHTOLANKA.
Tuntia ennen Rothan poistumista Shoulthwaitestä lepäili Robbie Anderson lavitsalla takan ääressä vanhan kutojan keittiössä. Matthew vaimoineen oli jossakin ulkona, mutta Liisa oli jalomielisesti ja rohkeasti suostunut täyttämään kaikki potilaan toiveet.
"Mihin kaikki tukkani on joutunut?" kysyi Robbie hämmästyneenä sivellen kädellään lyhyeksi leikattuja hiuksiaan.