"Robbie Anderson", ajatteli Rotha. "Mitähän Robbie tietää tästä, koska hän alituisesti toistaa sitä houratessaan? Hän tietää varmasti jotakin. Juoksen kysymään häneltä heti."
Mutta juuri silloin sheriffin kaksi apulaista saapui jälleen Shoulthwaiteen. He ilmoittivat monella eri tavalla ystävällisesti ja tuttavallisesti, että heidän velvollisuuksiinsa kuului asettua sinne asumaan siihen asti, kunnes tuomio on saanut lain voiman ja jättänyt heidän tehtäväkseen takavarikoida rikoksellisen maatilan kruunulle.
"Kuulkaa, nuori neiti, opastakaa meidät huoneeseemme ja muistakaa valmistaa aamiaisemme heti. Voi taivas, olemme nälkäisiä kuin haukat."
"Olette tulleet tänne sellaisessa tarkoituksessakin, herrat", sanoi
Rotha, "koska aiotte hävittää toisen kodin."
"Hauska kuvitelma, todellakin! Mutta teidän ei silti tarvitse mulkoilla meihin noin, teräväpäinen tyttöseni. Tulkaa nyt opastamaan meitä, mutta kävelkää hitaasti."
"Tämä sääreni ei ole vielä parantunut, paitsi arpea, sen jälkeen kuin onneton suuri veljenne kaasi minut kumoon vuorilla!"
"Hän ei ole minun veljeni."
"No sulhanen sitten. Nämä käytäväthän ovat pimeät kuin haudat."
"Toivoisin niiden olevan niin hiljaisia ja syviäkin kaikille, jotka kulkevat niitä pitkin."
"Kuulitko hänen sanojaan, Jonathan? Hauta, rauhallinen ja syvä, mutta silloinhan joutuisitte sinne meidän kanssamme, kaunis tyttöseni."