"Miksi muutuit tuon näköiseksi?" kysyi hän.
"Näköiseksikö? Voi, voi, voi! Olen suuri roisto, en ollenkaan sen parempi. Älä ole milläsikään, tyttöseni."
Robbien silmien entinen ilme palasi ja hänen kasvonsa, jotka olivat äsken venyneet hyvin pitkiksi, muuttuivat jälleen luonnollisiksi.
Liisankin kasvot muuttuivat samanaikaisesti.
"Robbie, oletko antanut hänelle selkään — tuolle Garthille?"
"Mitä?"
Hänen silmiensä ilme muuttui jälleen tuijottavaksi. Liisa pelästyi jälleen ja alkoi taasen hiljaa nyyhkyttää.
"En aikonut olla ilkeä sinulle, Liisa", sanoi Robbie lohduttavasti.
"Sinä osaat kyllä teeskennellä tahtoessasi jotakin", sanoi Liisa koettaen vapautua Robbien käsivarresta, jonka Robbie oli kietonut hänen vyötäreilleen. "Hän on kyllä vain toipilas", ajatteli Liisa, "mutta hän on ihmeellisen voimakas ja puristaa minut sopimattoman lähelle itseään. Mitä tässä taisteleminen hyödyttää?"
Robbie varasti suukkosen.