"Voi sinua, voi sinua onnetonta! Jos olisin tiennyt sinut niin ilkeäksi, en —"
"Suo minulle anteeksi, suo minulle anteeksi, tahi muuten en päästä sinua enää milloinkaan irti", huudahti Robbie.
"Etkö milloinkaan?" Liisa tunsi, että hänen pitää antaa anteeksi tälle tyrannille.
"Jos irroitat käsivartesi, lupaan koettaa."
"Liisa, kuinka paljon sinä oikeastaan rakastatkaan minua?" kysyi Robbie.
"Sanoitko jotakin?"
"En sinulle, vaan vanhalle ryppyiselle Beccalle: Kuinka paljon oikeastaan rakastatkaan minua?"
Robbien rakkaus oli kummallisesti matemaattista.
"Minäkö? Kuinka paljonko? Melkein niin paljon kuin voit tukkia silmääsi."
Robbie koetti näyttää hyvin pettyneeltä. Hän taivutti päätään, mutta katsoi viekkaasti kulmansa alta toisella silmällään, jota juuri oli käytetty hänen ystävättärensä rakkauden mittana.