"Tiedän tuskin sitä itsekään. Ehkä Penrithiin. Häntä ei voinut mikään pidättää. Kun isä tuli kotiin ja kertoi Carlislen tapahtumat, riensi hän pois välittämättä mistään. Hän matkusti sinne Reubenin rattailla."
"Mitä tietä?"
"Alempaa."
"Silloin en saa heitä enää kiinni", sanoi Rotha vaipuen masentuneena tuolille.
"Ja niin heikko kuin hän vielä oli. Nyt saa hän kuumeen jälleen, kuten sanoin hänelle, ja alkaa taasen toistaa tuota samaa —"
"Liisa", keskeytti Rotha, "sanoitko hänelle milloinkaan — tarkoitan leikillä — sanoitko hänelle milloinkaan, mitä hän on jutteli houriessaan?"
"En sitä, mitä hän puhui äidistään."
"Ei, ei, mutta jotakin muuta."
"Muistan kertoneeni hänelle, mitä hän alinomaa puhui tappelustaan
Garthin kanssa."
"Etkö mitään muuta?"