Siellä vietettiin seuraavat päivät. Niitä ei ollut monta ja ne olivat lyhyitä. Ei itse Doomsdalekään olisi voinut pitentää niitä.
Pitkä takkuinen tukka kampaamattomana ohimoilla istui Sim tuntikausia ikkunan alla matalalla lavitsalla huutaen aina silloin tällöin, ettei Jumala sallisi heidän kuolla.
XLVI.
VYYHTI SELVIÄÄ.
Heidät tuomittiin kuolemaan torstaina ja tuomio tultaisiin panemaan toimeen seuraavana torstaina. Lauantai, sunnuntai ja maanantai kuluivat mitään sen tärkeämpää tapahtumatta. Tiistaina avasi muudan vankilan virkailija heidän koppinsa oven ja sheriffi tuli huoneeseen. Ralph meni häntä vastaan, mutta Sim perääntyi yhä enemmän varjoon.
"Kuningas on vahvistanut tuomionne", sanoi sheriffi kaunistelematta.
"Tämänkö vain olette tullut kertomaan meille?" kysyi Ralph yhtä lyhyesti.
"Ray, emme tunne toisiamme kohtaan minkäänlaista myötätuntoisuutta eikä meidän senvuoksi tarvitse teeskennelläkään sellaista."
"Emme vihaakaan, ei ainakaan minun puoleltani", lisäsi Ralph.
"Minulla on hyvä todistus tunteistanne minua kohtaan", vastasi sheriffi; "viiden vuoden vankeus." Sitten heilauttaen kärsimättömästi kättään hän lisäsi: