"Ehkä he eivät tiedä sitä", Rotha vastasi lohduttavasti koettaen painaa sepän takaisin pielukselle.
"Se on totta", mumisi seppä; "ehkä he eivät tiedäkään, kuinka sairas olen."
Samalla huomasi hän äitinsä muodottoman vartalon takan ääressä. Tarttuen Rothan käsivarteen toisella kädellään viittasi hän äitiinsä toisella ja sanoi melko voimakkaasti:
"Olen päässyt perille hänen juonistaan, niin, olen päässyt niistä perille."
Sitten hän nauroi, kunnes Rothasta tuntui, että veri hyytyi suonissa.
Kun kirkas auringonvalo virtasi pieneen huoneeseen, oli Garth vaipunut syvään uneen.
XLVIII.
"SAMMU, SAMMU, LYHYT KYNTTILÄ!"
Kun kello löi kahdeksan, heitti Rotha huivit hartioilleen ja kiiruhti tielle.
Kääntyessään Shoulthwaiten kujalle tapasi hän Willy Rayn. "Tulin sinua vastaan", sanoi Willy lähestyessään.