Rotha riensi keittiön kirstun luo avaten sen. Muutamassa sivuosastossa oli kyniä ja paperiakin. Hän palasi laskien ne sairaan eteen.
Mutta seppä oli jälleen menettänyt tajuntansa.
Rotha katsoi häntä kasvoihin. Sepän silmät eivät näyttäneet näkevän mitään.
"Paperia ja kynä!" huusi hän jälleen vielä kiihkeämmästi.
Rotha pisti kynän hänen käteensä ja työnsi paperin hänen eteensä.
"Mitä tähän on kirjoitettu?" huusi seppä viitaten valkoiseen paperiin.
"Siihenhän on kirjoitettu jotakin punaisella."
"Mihin?"
"Tähän, joka paikkaan."
Kynä putosi hänen voimattomista sormistaan.
"Voidaanko ajatella kauheampaa kuin että he haluavat vangita kuolevan miehen!" sanoi hän. "Tuskin voisitte ajatella, että heillä on siihen sydäntä, noilla ihmisillä. Niin, tuskin voisitte ajatella sitä, vai mitä?" sanoi hän kiinnittäen lasimaisen katseensa Rothan kasvoihin.