"Äiti, kerro hänelle, että minä sen tein eikä Ralph. Kerro heille kaikille, että minä yksin olen syyllinen. Ilmoita heille, että minun oli pakko tehdä se niin totta kuin Jumala on tuomarini."
Vanha nainen ponnahti seisoalleen ja kumartuen lähemmäksi poikaansa hän kuiskasi:
"Sinä hullu! Mitä sinä nyt sanoitkaan?"
"Äiti, rakas äiti, äiti", huusi seppä, "ajattele mitä teet, ajattele minut seisomassa, kuten minun pian pitää seisoa — hyvin pian — Jumalan kasvojen edessä tämä kauhea rikos omallatunnollani! Anna minun vapautua siitä ikuisiksi ajoiksi. Älä koetakaan houkutella minua salaamaan sitä. Rotha, rukoilkaa häntä, rukoilkaa häntä, ettei hän antaisi minun mennä Jumalan kasvojen eteen näin suurissa omantunnontuskissa, tällainen veripunainen synti tunnollani!"
Garth hengitti läähättäen. Hetki oli hirveä. Rotha laskeutui polvilleen. Hän ei ollut tottunut rukoilemaan, mutta nyt virtasivat sanat hänen huuliltaan:
"Rakas Isä taivaassa", rukoili hän, "pehmitä kaikkien meidän sydämemme tänä juhlallisena hetkenä. Anna meidän ajatella kuolemattomia sielujamme. Älä salli meidän luopua iankaikkisesta autuudestamme tämän lyhyen elämän haihtuvien ilojen vuoksi. Isä, sinä tutkit kaikkien sydämet. Mikään salaisuus ei ole niin salainen, mikään teko ei ole niin hyvin piilotettu ihmisten silmältä, ettet sinä sitä näkisi ja voisi koskettaa siihen tulisormellasi. Auta meitäkin tunnustamaan syntimme sinulle. Jos olemme rikkoneet suuresti, anna meille laupeudessasi anteeksi ja suo meille rauha kuvaamattomassa hyvyydessäsi. Lähetä jokin pyhä enkelisi luoksemme nyt lohduttamaan meitä."
Ja Jumalan enkeli liiteli todellakin heidän luokseen tällä hetkellä pieneen tupaan autioiden kukkuloiden väliin.
Rotha nousi kääntyen Garthiin päin.
"Kuoleman varjon lähestyessä", sanoi hän, "vannotan teitä ilmaisemaan minulle, kuinka ja milloin teitte sen rikoksen, josta isä ja Ralph on tuomittu kuolemaan huomenna?"
Rouva Garth oli palannut kerran vielä jakkaralleen. Sepän voimat alkoivat heiketä. Hänen mielenliikutuksensa oli melkein uuvuttanut hänet. Hänen silmänsä olivat nyt täynnä kyyneliä ja kun hän puhui heikosti kuiskaten, kuultiin tukahdutettu nyyhkytys.