"Tahtoisitteko kirjoittaa nimenne paperiin, jossa tämä kaikki on kerrottu?" kysyi Rotha kumartuen hänen ylitseen.
"Kyllä, jos siitä vain on jotakin hyötyä."
"Se voi pelastaa isän ja Ralphin hengen. Mutta äitinne pitää todistaa se oikeaksi."
"Hän tekee sen kyllä minun vuokseni", sanoi Garth heikosti. "Mitään muuta en enää häneltä pyydäkään. Hänen pitää itsensä matkustaa sinne todistamaan."
"Kyllä, kyllä", nyyhkytti murtunut nainen huojutellen ruumistaan.
Rotha otti kynän ja paperia ja kirjoitti käsialalla, josta voitiin nähdä, kuinka järkytetty hän oli:
"Täten tunnustan minä, Joseph Garth, ollen lähellä kuolemaani, mutta kuitenkin tietäen täydellisesti tekoni luonteen, murhanneeni miehen, jota nimitettiin James Wilsoniksi ja jonka kuolemasta Simeon Stagg ja Ralph Ray on nyt tuomittu kuolemaan."
"Jaksatteko nyt kirjoittaa tämän alle, Joe?" kysyi Rotha yhtä lempeästi kuin kiihkeästi.
Garth nyökäytti päätään myöntävästi. Hänet nostettiin istuvaan asentoon. Rotha levitti paperin hänen eteensä ja sitten kannatti hän selän takaa käsillään.
Seppä otti kynän voimattomaan käteensä koettaen kirjoittaa. Voi, millaisia tuskia tämä ponnistus aiheuttikaan! Voi kuinka jokainen pieni kynänveto tuntui tytön sydämessä kuin omantunnonpisto! Nimi saatiin vihdoinkin kirjoitetuksi, vaikkakin surkealla tavalla. Kuoleva mies laskettiin jälleen pieluksille.