"Hyvin juostu, mainiosti, kaksitoista minuuttia, hyvin tehty!"
"No, no, olen aina sanonut sinun ottavan pitkiä askelia, Robbie", sanoo
Matthew.
"Mutta mitä sinä sanot?" sanoo Robbie huohottaen, pukiessaan nuttua ylleen, Liisalle, joka koettaa näyttää hajamieliseltä ja välinpitämättömältä.
"Mitä? Sanoitko minulle jotakin? Ehkä et kiertänytkään Ukkoa. Olet aina ollut sellainen veitikka."
"Tässä on sinulle veitikkaa." Robbie oli kietaissut kätensä Liisan vyötäreille ja vei hänet mukanaan kukkivien ruusupensaiden sekaan. Liisa huomasi Robbien pitävän lujasti kiinni. Hän oli niin sanomattoman vankka. Mitä hyödyttikään ruveta rimpuilemaan irti?
Pari vanhempaa naista katseli huvitettuina Liisan turhia ponnisteluja.
"Otaksun sinun tietävän, että heidän on määrä mennä naimisiin", sanoi toinen.
"Luulen niin", vastasi toinen; "ja olen kuullut Ralphin vuokranneen
Robbielle palasen maata ja lahjoittaneen hänelle hevosen."
Matthew Brathwaite oli palannut paikoilleen rouva Rayn tuolin viereen.
"Missä Rotha on?" kysyi vanha kutoja.