"Ei, mutta täällähän on eräs nuorukainen!" sanoo hän kovasti hämillään.
Odottamaton vieras tulee keittiöön ja hänen kintereillään paljon muita. He istuutuvat pöydälle, lavitsoille, jakkaroille, rukkien väliin, suoraan sanoen joka paikkaan.
Millaisia kujeita nyt seuraakaan! Millaisia juttuja! Miten sydämellistä naurua ja millaista laulua!
Ralph tulee yläkerrasta ja kaikki lausuvat hänet tervetulleeksi. Häntä kehoitetaan laulamaan. Kyllä hän osaa laulaa. Hän lauloi aina ennenkin ja hänen pitää laulaa nytkin.
"Laulan teille jotakin, jonka kuulin Lancasterissä", sanoo hän.
"Mistä sitten — Lancasterin noidistako?"
"Kuka sen on kirjoittanut — pieni Monseyko?"
"Ei, vaan joku Monseyta suurempi mies", sanoo Ralph hymyillen.
"Hänhän olisikin kääpiö, ellei hän olisi opettajaa suurempi", sanoo
Liisa Branthwaite, jolla oli niin majesteetillinen vartalo.
Sitten lauloi Ralph täyteläisellä äänellään: "Kuumaa aurinkoa sä älä pelkää."