"Kas niin, nyt hän tointuu", sanoi Ralph. "Martha, eiköhän olisi parasta, että veisitte Rothan keittiön takan ääreen."
Naiset poistuivat huoneesta.
Sim avasi silmänsä, jotka olivat kosteat jostakin muusta aineesta kuin kyynelistä. Puna palasi jälleen hänen poskiinsa, mutta tajunnan palatessa kävivät hänen poskensa laihemmiksi ja riutuneemmiksi. Hän huokaisi raskaasti ja näytti tuntevan ympärilläolijat. Toisella vapaalla kädellään — Robbie hieroskeli vielä toista — tarttui hän Ralphia vyöhön.
"Salli minun poistua, sillä olen jo paljon parempi", sanoi hän käheästi kuiskaten, koettaen nousta.
"Ei mitenkään", vastasi Ralph painaen hänet hiljaa takaisin makaavaan asentoon.
"Parasta olisi, että antaisitte tuon uikuttavan raukan mennä", sanoi muudan mies äreästi. "Ehkä hän ei ollut edes pyörtynytkään."
Seppä siinä jälleen puhui, sama mies, joka oli murahtanut Ralphin nimeä mainittaessa Ralphin poissaollessa. Häntä sanottiin Joe Garthiksi.
"Tuki kitasi, kurja raukka!" karjaisi Robbie Anderson kääntyen kiivaasti puhujan puoleen.
Ralph ei näyttänyt kuulleenkaan hänen sanojaan.
"Kas tuossa", sanoi hän heittäen Simin takin Matthewille, joka oli palannut uuninloukkoon uusi piippu suussaan. "Kuivatkaa se tulen ääressä."