"Käenpoikanen siinä", sanoi Matthew, "osaatte vain kukkua yhdellä tavalla."
Sukkeluutta seuranneen ivallisen naurunpuuskan aikana aukeni ravintolan ovi taasen ja hetkistä myöhemmin seisoi Ralph Ray keskellä lattiaa Simeon Stagg sylissään. Rotha seisoi hänen takanaan hyvin kalpeana, mutta tyynenä. Jokainen huoneessa oleva mies nousi seisoalleen. Isäntäkin tuli lähemmäksi kaikkea muuta kuin ystävällisen näköisenä ja sisähuoneesta riensi hänen vaimonsa nopeasti paikalle. Pieni Monsey seisoi paikoillaan väännellen käsiään. Vanha Matthew oli pudottanut suustaan piipun, joka oli murskautunut palasiksi takkakiviä vasten.
"Hän on pyörtynyt", sanoi Ralph laskematta taakkaansa maahan.
"Siirtäkää tuo lavitsa tulen ääreen." Kukaan ei liikahtanutkaan, vaan
jokainen seisoi paikoillaan kuin huumautuneena. Simin pää retkotti
Ralphin käsivarrella ja hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat.
"Pois tieltä!" karjaisi Ralph tyrkäten syrjään muutaman suuren kömpelön miehen, joka seisoi hänen vieressään suu auki.
Miehet saivat vihdoinkin puhelahjansa takaisin. Pitäisikö heidän istua ravintolassa tuon räätälihirtehisen kanssa? Isäntä, joka luuli miesten vedonneen häneen, vastasi, ettei hän kärsi minkäänlaista meteliä talossaan.
"Tämän ei tarvitse synnyttääkään sellaista", sanoi Ralph laskien tajuttoman Simin lavitsalle ja ruveten riisumaan hänen yltään märkää takkia. Kääntyen sitten emännän puoleen sanoi hän:
"Martha, tuokaa minulle pian vähän vettä."
Martha kääntyi ja totteli häntä vastustamatta ollenkaan.
"Hän tointuu kyllä pian", sanoi Ralph Robbie Andersonille pirskotellen vettä Simin kalpeille kasvoille. Robbie, joka näytti nyt olevan täydellisesti hereillään, oli polvistunut Simin viereen hieromaan hänen käsiään.
Rotha seisoi isänsä vieressä liikkumattomana.