"Ilma ei näytäkään enää niin hirveältä. Myrsky alkoi tyyntyä vähän aikaa sitten."
"Entä sitten?" kysyi Ralph, vaikka hän ymmärsikin huomautuksen.
"Anna minun Jumalan nimessä mennä!" huusi Sim tuskissaan katsoen miehiä kasvoihin.
"En", vastasi Ralph istuutuen hänen viereensä. Robbie oli palannut takaisin lavitsalleen.
"Tarvitset härän marhaminnan voidaksesi pitää hänet aisoissa", sanoi vanha Matthew ivallisesti Ralphille.
"Ja te aasin kuolaimet voidaksenne tukkia suunne", lisäsi Ralph vakavasti.
"Viisaiden miesten poissa ollessa saavat hullutkin määräillä. Muuten ei meidän mitenkään olisi ollut pakko sietää tätä", jatkoi Matthew. "Uskallan lyödä vaikka vetoa, että joukossamme on nyt muudan henkilö, jonka vanha Niku on pyytänyt vieraakseen tulevassa elämässä."
"Olkaa senvuoksi varuillanne, ettette itse joudu samaan kyytiin."
Vanha Matthew mumisi jotakin partaansa.
Seurasi pitkä vaitiolo, sillä Ralphin oli harvoin kuultu puhuvan niin katkerasti. Kaikki huomasivat vastustaneensa jo tarpeeksi. Simin vetiset silmät eivät olleet sekuntiakaan liikkumatta. Ollen täynnä kuvottavaa pelkoa katselivat ne salavihkaa miehiä kasvoihin. Miesraukka näytti päättäneen koota rintaansa kaiken halveksimisen, mikä poltti sitä.