Takassa hehkuvat turpeet levittivät voimakasta lämpöä ympärilleen, mutta räätäli värisi sittenkin vilusta. Silloin Ralph otti haltuunsa takin ja lakin ja saatuaan varmuuden siitä, että ne olivat kuivat, ojensi hän ne Simille, joka puki ne ylleen. Ehkä hän ei ollut oikein ymmärtänyt Ralphin tarkoitusta, sillä hän nousi seisoalleen ja katsoi kysyvästi nuorukaista kasvoihin kuin pyytäen lupaa saada poistua sieltä.
"Ei vielä, Sim", sanoi Ralph. "Lähdette silloin kun minäkin. Saatte nukkua tämän yön luonani."
Uunin loukossaan istuva Monsey näytti hämmästyvän ja vetäytyi yhä kauemmaksi suuren liikkiön varjoon, joka riippui hänen yläpuolellaan.
"Ja nyt, miehet, kuunnelkaa minua", sanoi Ralph. "Sanotte ihmisen tappamista kurjaksi teoksi, ja niin se onkin!"
Monsey muuttui kalmankalpeaksi ja jokainen pidätti henkeään. Ralph jatkoi:
"Ettekö ole milloinkaan ajatelleet, että ihminen voidaan tappaa muutenkin kuin lyömällä?"
Ei kukaan vastannut, mutta Ralph ei näyttänyt vastausta odottavankaan, vaan jatkoi:
"Halveksitte sellaista ihmistä, joka vuodattaa lähimmäisensä verta, ja siinä te menettelettekin oikein. Se ei vaikuta mielestänne ollenkaan asiaan, että murhattu on ehkä ollut paljon pahempi mies kuin murhaaja. Olette siinäkin oikeassa, sillä te kiinnitätte vain huomionne vaikutteihin, joiden vuoksi murha on tehty, onko se tehty kostosta vai ahneudesta. Sitten te sanotte: 'Tuon miehen täytyy kuolla!' Jumala suokoon, että me aina voisimme kammoksua murhaa niin."
Kuului hyväksyvää muminaa.
"Mutta me voimme tappaa ihmisen vuodattamatta lainkaan hänen vertaan. Voimme olla murhaajia aavistamatta ollenkaan, millaisen hirveän rikoksen olemme tehneet. Kun kiusaamme jotakin epäluuloillamme, tuhoamme hänet ivallamme; kun kiusaamme häntä julmilla vihjauksilla ja kidutamme häntä kovilla katseillamme, niin silloin tapamme hänet vuodattamatta verta. Ettekö ole milloinkaan ajatelleet sitä? Maailmassa on paljon virallisia pyöveleitä pahempia ihmisiä."