"Taivas on tasaisessa pilvessä tänä iltana", sanoi hän. "Kuu ei ole vielä noussut ja tuuli puhaltaa yhtä kovasti kuin ennenkin. Hyvää yötä, Mary; huomenna saatte olla ahkerasti toimessa saadaksenne kaiken valmiiksi hautajaisiin. Luulen vaimoni ja pienen Liisan pistäytyvän tänne huomenna."
Rouva Ray huokaisi raskaasti.
"Koettakaa rohkaista mieltänne, Mary. Muistakaa, että hyvässä sadossa saa olla muutamia ohdakkeitakin."
Kun ovi oli sulkeutunut kutojan mentyä, palasi Willy takaisin keittiöön pienestä huoneestaan.
"Eikö Ralph ole vielä tullut?" kysyi hän Rothalta.
"Ei", vastasi tyttö koettaen turhaan salata lievää levottomuuttaan.
"Ihmettelen, millaista asiaa Robbie Andersonilla mahtoikaan olla hänelle. Hän kävi täällä pari kertaa aamupäivällä. Entä opettaja sitten? Mitähän hänelläkin oli sanottavaa, koska hän näytti niin kiihtyneeltä? Sellainen ei ole ollenkaan hänen tapaistaan."
"Siitä saat olla aivan varma, ettei se ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa", sanoi Rotha. "Eilisiltainen tapahtuma on vain hermostuttanut meitä kaikkia."
"Niin kyllä, mutta he olivat molemmat hyvin kummallisen näköisiä, vaikka en silloin kiinnittänyt siihen huomiotani. Sanotaan, etteivät onnettomuudet tule milloinkaan yksinään. Toivon, että Ralph olisi jo kotona."
Rouva Ray oli noussut paikoiltaan takan äärestä ja asetti nyt toisen kynttilän ikkunan komerossa sijaitsevalle pienelle pöydälle.