"Näytät huolestuneelta, poikaseni", sanoi Ralph. "Onko sinulle tapahtunut jotakin ikävää?"
"Ei, Ralph, mutta sinulle voi tapahtua jotakin, ellet kuuntele, mitä minulla on sinulle sanottavaa."
"Sellaista, mikä voisi huolestuttaa minua suuresti, ei voi tapahtua,
Robbie. Ei enää missään tapauksessa."
"Tuo Joe Garth houkkio; seppä, ei ole milloinkaan antanut sinulle anteeksi selkäsaunaa, jonka annoit hänelle vuosia sitten senvuoksi, että hän tappoi koirasi Laddien emän."
"Hän ei tule antamaan sitä minulle milloinkaan anteeksi, mutta mitä se tähän kuuluu? En ole sitä pyytänytkään."
"Mutta, Ralph, pelkään hänen aikovan maksaa sen sinulle takaisin moninkertaisesti. Tiedätkö, että hänen asunnossaan on jälleen vakoilijoita? Miehet ovat tulleet tänne vangitsemaan sinua. Joe oli tänään Punaisessa Leijonassa juovuksissa, vaikka päivä ei olekaan vielä sen pitemmälle kulunut. Hän sanoa tokaisi silloin jotakin vakoilijoistakin, jolloin riensin ilmoittamaan sinulle."
"Joe ei ole ollenkaan syyllinen tähän tukalaan tilanteeseen, Robbie, vaikka vakoilijat tahi keitä he Menevätkään ehkä maksavatkin hänelle vähän alivakoilijan tehtävistä niin kauan kuin se on heidän etujensa mukaista."
"Joe tahi ei, he aikovat kaikissa tapauksissa vangita sinut ensi sopivassa tilaisuudessa. Ihmiset sanovat kaiken olevan hunningolla nyt, maan ja lait, kun suuri Cromwell on kuollut. Eiköhän olisi parasta, että poistuisit täältä jonnekin?"
"Olit kelpo toveri, Robbie, tullessasi varoittamaan minua, mutta en voi poistua kotoani vielä. Isäni on ensin haudattava, ymmärrät kai sen."
"Aivan niin", sanoi Robbie muuttuneella äänellä. "Angus-raukka!"