"Mitä on se?"
"Eikö Wilson sanottu löydetyn viidenkymmenen kyynärän päästä sillan alapuolelta?"
"Kyllä. Hänet löydettiin tieltä viidenkymmenen kyynärän päässä sillasta eteläänpäin."
"Mutta silloin kun poistuin hänen luotaan, oli hän yhtä kaukana sillan pohjoispuolella. Olen aivan varma siitä, sillä selvenin kokonaan katsellessani riitaa. Voisin vannoa sen taivaan nimessä, Ralph. Hän lepäsi viidenkymmenen kyynärän päässä sillan toisella puolella pajasta laskien."
"Ajattele tarkemmin asiaa, poikaseni, sillä puhut vakavista asioista."
"Olen ajatellut sitä jo liiaksikin. Se on kiusannut minua yöt päivät. Vaikka koetankin sanoa itselleni, että olen erehtynyt, ei se hyödytä mitään. Paikka oli varmasti viidenkymmenen kyynärän päässä sillasta puron toisella puolella pajasta laskien, Ralph."
Laaksolainen näytti vakavalta. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat kuin toivon säde olisi kiitänyt hänen lävitseen. Sim oli sanonut nojanneensa sillan kaidepuuhun. Kaiken, mitä Angus oli tehnyt, oli täytynyt tapahtua sen pohjoispuolella. Oliko sittenkin mahdollista, ettei Angus ollut tappanutkaan Wilsonia lyönnillään?
"Sanoit äsken, että koskiessasi häneen luulit hänen olevan vielä hengissä."
"Sanoin kyllä, sillä ajattelin silloin niin."
Simkin oli luullut samaa.