Nähtävästi ei ollut olemassa mitään sellaista lisänimeä, joka olisi paremmin sopinut Monseyn kiihkeän vihan esineeksi kuin hirviön oma nimi.
"Ystäväni", sanoi Ralph vakavammin, "on selvää, etten voi poistua näiltä seuduilta ennen isäni hautaamista, ja yhtä selvää on, etten saa olla läsnä hautajaisissa, jos jään tänne. Mutta avullanne voin mahdollisesti suoriutua molemmista tahi ainakin olla suoriutuvinani."
"Selitä meille, kuinka, sillä en jaksa nyt ruveta ratkaisemaan arvoituksia", sanoi Monsey. "Poistua vai eikö poistua, siinäpä se kysymys juuri onkin."
"Voinko minä auttaa sinua?" kysyi Robbie vakavasti ja vaatimattomasti.
"Opettaja, teidän pitää palata takaisin Punaiseen Leijonaan."
"Tunnen sen paikan, sillä olen ollut siellä ennenkin. Entä sitten?"
"Kertokaa siellä, jos omatuntonne vain sen sallii, sillä tiedän miten herkkä se on, että näitte minun menevän Lauvellenin yli Fairfieldiä kohti. Puhukaa tyynesti, ei, kuiskatkaa se salaisuutena vanhan Matthewin korvaan, niin muuta ei tarvitakaan."
"Minulla on ollut muutamia yhteisiä salaisuuksia sen patriarkan kanssa ennenkin ja tunnin kuluessa ne ovat muuttuneet kaikkien yhteisiksi, niin yhteiseksi kuin kasvavat sienet ja hänen sananlaskunsa."
"Robbie, hautajaiset on määrätty ylihuomiseksi kello kolmeksi iltapäivällä. Silloin kirkkomaalla? —"
"Voi tuota Garthia, tuota pirullista Joe Garthia!"